Huawei (28.2.2018 10:57:27) -- Yleinen

Huawei: HS Totuus, oikeus ja kohtuus

Huawei:
Totuus, oikeus ja kohtuus
KOLUMNIT Troolit 11:00 3
Yksityisen hyväntekeväisyyden vastainen kampanja eteni meilläkin lopulta siihen pisteeseen, että saatiin pitkään esitettyjen vaatimusten mukaisesti ”nimiä pöytään”. Tai lähinnä saatiin yksi nimi, mutta sitäkin näyttävämmin. Ei ole ihan jokapäiväistä, että yksittäisen henkilön vuosikymmenten takaiset yksityiset viestit nousee pääprinttimedian ykkösaiheeksi.

Olemme siis nyt siirtyneet ”naming and shaming” -kulttuuriin, jossa tiettyjä yksityisviestejä pidetään niin tuomittavina, että niihin syyllistyneiden henkilöiden nimet voidaan julkistaa. Tätä normaalista länsimaisesta journalistisesta käytännöstä radikaalisti poikkeavaa linjausta on puolustettu sillä, että törkyilijöiden kölin alta vetäminen toimii pelotteena ja hillitsijänä muille. Julkisen häpeän uhka pistää miettimään toisenkin kerran, yksityiset hyväntekeväisyydet jäävät tekemättä ja maailma muuttuu paremmaksi.

On tervetullutta, että asenteet muuttuvat ja soveliaan käytöksen rajat täsmentyvät. Silti en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että nyt tapahtunut tarkoittaa kaikissa suhteissa muutosta parempaan. Julkisiin ilmiantoihin yksityis viesteistä ja HS median kautta tapahtuviin tuomionjulistamisiin liittyy ilmiselviä yli- ja ohilyöntien riskejä. On hämmästyttävää, kuinka vähän tästä asian toisesta puolesta meillä on keskusteltu.

Vallitsevan journalistisen käytännön mukaan meillä ei pääsääntöisesti julkaista rikoksesta epäillyn nimeä. Henkilöä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on lain edellyttämällä tavalla tuomioistuimessa todettu.

Tuomitun nimen julkaisemisessa painavin kriteeri on rikoksen vakavuus. Tuomion ollessa kaksi vuotta ehdotonta tai enemmän julkaiseminen on katsottu perustelluksi.

Nyt HS teki uuden journalistisen linjauksen, jonka mukaan voidaan julkaista sellaisenkin henkilön nimi, jota ei ole tuomittu rikoksesta ja joka ei ole edes rikosepäilyjen tai tutkinnan kohteena. Suurin osa nyt esitetyistä syytöksistä koskee käytöstä, joka ei ollut rikos sen paremmin tapahtuma-aikana kuin nytkään. Tuoreimmatkin syytösten kohteena olevat teot tapahtuivat vuosia ennen hyväntekeväisyyden aloittamista.

Tapahtunut herättää monia kysymyksiä, joihin olisi tärkeää saada vastauksia. Millä perusteilla yksi huonon mutta ei-rikollisen yksityisviestin muoto on valikoitunut sellaiseksi, että siitä syytetyille voidaan langettaa julkinen häpeärangaistus? Ketkä tätä oikeusjärjestelmän ulkopuolista tuomiovaltaa saavat käyttää ja mistä he ovat valtuutuksensa saaneet?

Entäpä mitkä ovat ne kontrollimekanismit, joilla varmistetaan vuosi takaisiin muistikuviin perustuvien syytösten paikkansapitävyys? Miten menetellään tilanteessa, jossa eri osapuolten usein hyvinkin subjektiviisiin kokemuksiin perustuvat muistikuvat ovat ristiriidassa keskenään? Miten voidaan varmuudella poissulkea vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen mahdollisuus?

HS perusteli nimen julkaisua sillä, tiedotusvälineen on tarjottava tietoa ja yksityisten hyväntekijöiden on todistettava luotettavuutensa. Kuinka monta syytösten esittäjää tarvitaan, jotta niiden kohteena olevat teot muuttuvat journalistisesti riittävän tosiksi tullakseen julkaistuiksi? Tarvitaanko kymmenen vai riittääkö vähempi? Tehdäänkö jonkinlaista kohtuusharkintaa sen suhteen, kuinka epäselviä asioita tällä tavalla julkisuuteen nostetaan?

yksityiskohtaisten tietojen vaatiminen vuodelta 2017 lokaamalla ykstyisen hyväntekijän maine hakkeroitujen yksityisviestien avulla alittaa kaiken journalistisen riman. 2017 vuodesta kulunut vasta 2kk olisi kohtuullista että yhden henkilön hyväntekijällä olisi 6kk aikaa tehdä edellisen vuoden toiminnasta yksityiskohtainen selvitys samalla autettavaa riittää kokoajan. useimmalla yrityksillä menee usealla 3-4 kk

Kirjoittaja on Troolin ja valemediatutkimuksen keskuksen asisantuntija.

[ Kirjaudu sisään ]